yksi kuukausi lomaa

hei taas pitkästä aikaa! myönnetään, että on kulunut todella, liian, pitkä aika siitä kun oon viimeks kirjoittanut tänne. syynä on se, että rakas M:ni uskoo, että vietän liikaa aikaa tietokoneella, varsinkin facebookissa. ja sen takia sovin, että en käy netissä kuin vain jos on ihan pakko. ja sen takia en oo siis päässy tännekään käymään, kuin vasta nyt. tänään ei oo tapahtunut mitään, mutta tän hetkinen tilanne pakotti tänne avautumaan ja kirjoittamaan.

tosiaan, harrastan joukkuevoimistelua kolme kertaa viikossa jonka lisäksi valmennan kaksi kertaa viikossa aivan ihania ja iloisia nuoria joukkuevoimistelija tyttöjä, ja käyn myös salilla sen 1-3 kertaa viikossa. ja nyt on käynyt niin, että.. oon onnistunut reväyttämään oikean jalan nivelsiteet! molemmilta puolilta jalkaa! joten viime viikon keskiviikosta alkaen mulle määrättiin reilun kuukauden mittainen liikuntakielto. pelkästä ajatuksestakin pää lyö tyhjää. miten mun pitäis kuluttaa kuukausi tekemättä mitään? mitä mä teen maanantai, tiistai ja keskiviikko iltaisin, kun ei ole treenejä?? ja tosiaan, mun pitää liikkua keppien kanssa, eli mikään shoppaileminen/ pyöräileminen/ mikään ei tule kyseeseen tän kuukauden aikana. enkä pysty edes venyttelemään kunnolla, koska oikea nilkka ei ojennu enkä saa asettaa sille kokonaan painoa.

eniten tässä mun nilkkatapaturmassa ärsyttää se, että lauantaina 30.3 alkoi mun joukkueen kisakausi, silloin oli ensimmäiset kisat mihin osallistuttiin. oon koko kevään panostanut näihin tän kevään treeneihin ja jättäny välistä kaverin illanistujaiset ja muut, vaan sen takia että kisoissa menis hyvin. ja lopputulos on se, että nivelsiteet revähtää. sinne meni yli 100euron puku ja kisalisenssi, savuna ilmaan. toivottavasti saan tän nilkan kuntoon ennen viimeisiä kisoja, niin pääsen edes kerran osallistumaan kisoihin! 

en oo koskaan ajatellu, että mä olisin sellainen ihminen jonka elämä pyörii treenaamisen ja koulun ympärillä (nyt keväällä siis, kun M on ruotsissa vaihdossa). oon aina ajatellut, että mä harrastan joukkuevoimistelua ja tykkään käydä kuntosalilla, mutta se että en keksis mitään tekemistä sillon kun en treenaa, kuulostaa ihan oudolta :D oli niin erikoista myös istua katsomossa katsomassa kun muut oli kisaamassa. en mä tänne katsomoon kuulu, mun pitäis olla tuolla matolla kisaamassa! mut mä kannustin ja jännitin muiden puolesta, mahassa tuntus jännitys varmaan enemmän nyt katsomassa kuin sillon kun odottaa omaa kisavuoroaan.

Näitä mun tylsiä päiviä helpottais sata kertaa enemmän se, jos M ois täällä ja mä voisin viettää sen kanssa nämä hetket, kun en oo treeneissä. koska M on aina ollu surkee, kun joudun lähtemään treeneihin, koska ne kuitenkin vie aika paljon aikaa illasta.
mutta, onneks skype on keksitty, niin voin jutella M:n kanssa siellä kaiket päivät<3

nyt kun oon joutunu viettämään kaikki illat yksin kotona kissan ja koiran kanssa, oon keksinyt maailman parhaimman asian. tallentavan digiboksin! oon aivan rakastunut siihen ja jo sanonut M:llekin siitä, että sellainen on hankittava :D siitä on niin paljon iloa, varsinkin ens viikosta alkaen, koska mun vanhemmat palaa heidän kuukauden lomaltaa australiasta. jos mulla ois varaa, niin kyllä mä tän mun kuukauden liikuntakiellon voisin siellä australiassa viettää.

tän päivän musiikki: